Herra Eversti, Herra Kauppaneuvos Väinö H. Broman

Hyvät kutsuvieraat

Tervetuloa!

Nostamme maljan, koska kaikkien suuta jo kuivaa

Veteraanien muisto elää ja se on viime aikoina kiirinyt muistoihimme moni eri tavoin, sillä olemmehan joutuneet seuranneet medioista käsittämätöntä sotaa Euroopassa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan palauttaa mieliimme yli 80 vuoden takaiset tapahtumat täällä Suomessa. Vihollinen edelleenkin sama, mikään ei ole muuttunut. Miksi, on kysymys kaikkien meidän huulilla?

Yli 80 vuotta sitten nuoret miehet ja naiset, joilla olisi elämä edessä jouduttiin johdattamaan rintamalle puolustamaan Isänmaatamme. Edessä oli tuhoa, kuolemaa, haavoittuneita, orpoja, kodittomia, evakkoja/pakolaisia. Tällaista on tänä päivän Ukrainassa.

Sota ja henkiset kärsimykset eivät lopu siihen, että kirjoitetaan rauhansopimus. Olen syntynyt Ilomantsissa aivan nykyisen valtakunnan rajan pinnassa. Vielä viisikymmentä luvulla vaikka sodasta oli kulunut lähes kymmen vuotta, vanhempien ihmisten keskuudessa oli aistittavissa varuillaan oloa jopa pelkoa.  Siitä ei kerrottu julki, mutta naapurimaata kohtaan ei ollut suurempaa kunnioitusta eikä luottamusta. Syksyisten iltojen pimeydessä oltiin valppaina, koska epämääräisiä liikkujia oli edelleen kylien ympäristössä. Tuo oli kaikkien sotamuistojen lisäksi henkisesti raskasta aikaa elää pelossa.

Rajavartiolaitos oli tuolloin jo organisoitunut niin, että se toi turvaa paikallisten ihmisten keskuuteen, siitä huolimatta vaikka rajan vartiointi toi tullessaan rajoitteita rajanpinnassa eläjille ja ristiriitojakin syntyi rajamiesten ja paikallisten välille.

Sodan päätyttyä sieltä palannet miehet ja naiset alkoivat sopeutua arkielämään kuka minnekin, liian monet kotikunnan sankarihautausmaalle.

Kaikilla ei ollut enää paikkaa mihin mennä, omaiset olivat joutuneet lähtemään pois kotiseuduiltaan ja etsimään asuinpaikan, vieraalta maalta toisten nurkista.

Paluu arkeen ei ollut helppoa, ei ollut terapeuttia eikä psykologia apuna, oli selviydyttävä omin voimin. Kova työ, viinakin ja sotakaverit olivat henkisenä tukena.

Perinnetoiminta lähti liikkeelle siten, että sodan jälkeisinä vuosin aseveljet tapailivat yleensä yksityisesti paikallistasolla, satunnaisesti, tällainen oli varmaan tarpeellista terapiaa. Tällaiset kokoontumiset vähitellen laajenivat suuremmiksi porukoiksi ja vähitellen veteraanien keskuudessa virisi halu ja tahto vaalia sotavuosien velvoittavia perinteitä.

Konkreettisella tasolla yhteistyön perusta luotiin jo vuonna 1947 kun silloinen Lapin Rajavartioston komentaja, eversti Antti Pennanen oli mukana Petsamon Erillisosaston eli Luton miesten perustavassa asevelikokoontumisessa. Hän myöhemmin laitoksen päällikkönä 1960 vaikutti siihen, että Rajavartiostojen päälliköt osallistuivat aktiivisesti ja myönteisesti veteraanien järjestäytymistoimintaan ja kokouksiin.

Vuonna 1961 perustan sodan ajan perinnetyölle loi Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan apulainen majuri Georg Ahonen. Korostaen perinnetyön tärkeyttä erityisesti rajajääkäriperinteen ja -tietoisuuden jakamisessa seuraaville rajajääkärisukupolville.

Tämän jälkeen kaikki kahdeksan rajajääkäripataljoonaa organisoi nopeasti omat perinneyhdistykset.

Kaiken sen tarkoituksena on ollut siirtää maamme kohtalonvuosina syntynyttä rajamieshenkeä ja siihen kuuluvaa sotiemme veteraanien yleistä maanpuolustustahtoa ei vain uusille rajamiesten ikä- ja sukupolvelle, vaan laajemminkin maamme nuorisoon.

Rajamiesperinnettä ovat yhtenä keskeisenä toimijana vaalineet raja- ja merivartiokillat.

Ensimmäinen rajavartioston kiltana perustettiin syyskuussa 1962 Kainuun Rajavartioston kilta ja saman vuoden marraskuussa Kaakkois-Suomen Rajamieskilta.

Pohjois-Karjalan Rajamieskilta ry perustettiin 21.3.1963 Onttolassa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Saarelainen, Tuupovaaran rajakomppanian päällikkö vuonna 1941 ja RjP 4 komentaja1942-1943.

Perustamiskokouksen päämäärät

Killan tarkoituksena on rajamiessiteiden lujittaminen, perinteiden vaaliminen, kiltaveljien auttaminen ja kaikenpuolinen yhteydenpito rajavartiolaitoksessa palvelleiden kesken. Lisäksi sovittiin, että killan jäseniä kutsutaan kiltaveljiksi ja kiltasisariksi.

Pohjois-Karjalan Rajamieskillan alaisuuteen perustettiin kaikkien rajakomppanioiden alueille omat alaosastot. Kiltatoiminnan aktiivisuus vaihteli alueittain. Se on ollut pitkälti kiinni vetäjästä, sitä se on vieläkin.

2010 vuosikymmenen taitteessa paikallisosastojen toiminta alkoi laajentua niin, että oli tarpeen rekisteröityä itsenäisiksi killoiksi. Ilomantsin Rajakilta ry, Kiteen Rajakilta ry, Lieksan Rajakilta ry ja Onttolan Rajakilta ry. Pohjois-Karjalan Rajamieskilta ry toimii Pohjois-Karjalan alueella kattojärjestönä.

Luonnonlait ovat näyttäneet voimissa

ja viimeinen iltahuuto on harventanut rajamiesveteraanien rivejä.

2000 luvulle tultaessa todettiin, että monien pataljoonien toimikuntien toiminta alkoi vähitellen hiipua. Katsottiin tarkoituksen mukaiseksi perustaa yhteinen perinnetoimikunta. Oli aika antaa vastuu uudelle sukupolvelle.

Rajavartiolaitos yhdessä rajavartiostojen sekä rajamieskiltojen kanssa alkoivat vaalia sotien kovissa oloissa syntynyttä ja kirkastunutta henkistä perintöä.

Rajavartioston henkilöstöosasto kutsui perinnetyön seminaariin sodanajan rajajoukkojen perinnetoimikunnan sekä kaikkien rajan perinnekiltojen puheenjohtajat/edustajat ja vartiostojen yhteyshenkilöt Raja- ja Merivartiokoululle Immolaan 20.-21.8.2009. Seminaarin aiheena  oli,  pohtia perinnetyön uudelleen organisointia ja eteenpäin viemistä.

Seminaarin tuloksena päätettiin 18.–19.2010 Sodanajan rajamiesten perinnetoimikunta lakkauttaa ja perinteitä jatkamaan perustettiin valtakunnallinen RAJA- ja MERIVARTIOJOUKKOJEN PERINNEYHDISTYS RY.

Perinteen ja sen vaalimisen käsite on laaja. Kyseessä on toisaalta katoavan tiedon keruu ja talteen saanti, toisaalta henkisen perinnön välittäminen uusille sukupolville.

Onttolan killan tavoitteena on ollut yhteyden pitäminen Onttolan Rajajääkärikomppanian varusmiestoimikuntaan, järjestää retkiä ja jotoksia.

Nyt kilta on yhdessä varusmiestoimikunnan kanssa perustanut Rajajääkäriosaston, johon voivat liittyä kaikki Onttolasta kotiutetut.

Toiminnan tarkoituksena on ylläpitää saapumiserien välistä yhteishenkeä ja sotilastaitoja – kuten ampumataitoja

Saada vanhempia saapumiseriä ja uusia saapumiseriä tuotua yhteen ja saada ylläpidettyä rajamieshenkeä.

Perinnetyöhön ovat kuuluneet juhlat ja muut tilaisuudet, joihin on mahdollista ja tarpeen kutsua myös nuoria. Veteraanien käynnit kouluissa ovat olleet suosittuja, mutta nykyään jäljellä olevat veteraanit eivät enää jaksa tehdä tätä työtä.  Meidän tehtävänämme on jatkaa.

Vuoteen 2019 saakka järjestettiin veteraanitapaaminen Immolassa kesäkuun saapumiserän valatilaisuuden yhteydessä, tuolloin oli paikalla enää yksi sodanajan veteraani.

Veteraanien rivien harvennettua tapaamisille ei enää nähty tarvetta. Ryhdyttiin miettimään uutta tapaa vaalia heidän perintöään.

Alettiin pohtia, Rajavartiolaitoksen kanssa, että miten voitaisiin vaalia ja vahvistaa veteraanien tekemän työn sanomaa. Suunnitelma eteni niin, että laitoksen päällikkö antoi käskyn Perinnepäivistä ja ne järjestetään vuosittain perinneyhdistyksen perustamispäivän 18.8. eri puolilla Suomea rajavartioalueilla

Ensimmäiset Rajan Perinnepäivät pidettiin 18.–19.8. 2022 Kotkassa.

Hyvät kuulija!

Haluan kiittää Pohjois-Karjalan rajavartiostoa yhteistyöstä ja toimintamme tukemisesta, Teitä kaikki ja erityisesti kauppaneuvos Väinö H. Bromania tuesta erilaisissa hankkeissa. Yhtenä esimerkkinä voisin todeta rajavartioston kanssa yhdessä tehty historia Pohjois-Karjalan rajavartioston täyttäessään 70 vuotta ”Turvana Rajalla”. Saimme teiltä taloudellista tukea niin, että kirjan toteuttaminen oli mahdollista.

Muisto eivät himmetä saa: Meidän tehtävänä on hyvät Veljet ja Sisaret kuljettaa viestikapulaa eteenpäin niin, että tulevien sukupolvien on helppo jatkaa rajan perinnettä, kunnioittaen menneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia. Jatkaen sitä omalla tavallaan.

Olette lämpimästi tervetulleita!

Olen Samuli Murtonen ja toimin nyt jo kolmatta kuukautta rajavartiostossa apulaiskomentaja. Eli ensimmäinen päivä joulukuuta 2022 aloitin tässä tehtävässä ja tähän muutaman kuukauden sisään on sattunut useampia hienoja tilaisuuksia, joissa olen päässyt pitämään joko puheita tai olemaan tekemisissä teidän kiltalaisten tai muiden sidosryhmien kanssa. Rajavartiolaitos on viettänyt tänään 104 juhlapäiväänsä. Sataneljä vuotta on pitkä aika. Mutta niin on myös 60 vuottakin, jota tässä sitten päivän kruunajaisiksi oikeastaan vietetään täällä pohjoiskarjalan alueella. Tuon tilaisuuteen lyhyen tervehdyksen Pohjois-Karjalan rajavartioston puolesta. Komentaja on tällä hetkellä rajan varressa tuolla Ilomantsin Lieksan suunnalla ja hän ei päässyt valitettavasti osallistumaan tähän tilaisuuteen, mutta pyysi välittämään parhaat vuosipäivätoivotukset sekä onnittelut 60 vuotiaalle killalle.

Sotilaat on varsin yksinkertaisia ja 3 asiaa on sellaisia mitä yleensä pystyy muistamaan ja itsekin olen tässä tervehdykseni rakennellut 3 asian ympärille. Tuossa äsken Reijon esitystä katsoessani,  mieleeni tuli onkohan Reijo päässyt katsomaan jossakin nämä 3 asiaa? Käännän ne toiseen järjestykseen. Näin rajamiesten joukolla kun täällä ollaan, en voi olla käsittelemättä ajankohtaista rajatilannetta ja mitä rajavartiolaitokselle tänä päivänä kuuluu. Toisena asiana yhteistyö, joka tuossa Reijon esityksessä oli perinnetyö ja kolmantena asiana sitten tulevaisuus, joka esityksessä oli Rajajääkärikomppania otsikon alla.

Aloitetaan siitä ajankohtaisesta rajatilanteesta.Tänään vuosipäivän kahvitilaisuudessa totesin, että tällä hetkellä rajatilanne niin maastorajalla kuin rajanylityspaikoilla on rauhallinen ja vakaa. Tämän päiväinen auringonpaiste ei kuitenkaan ole tae siitä, että huomenna paistaisi aurinko, vaan tilanne voi muuttua nopeastikin. Kuten puheenjohtaja tuossa kertoi. Tilanne kuuluneen vuoden aikana maailmalla on muuttunut merkittävästi. Ukrainan sodan myötä ja sen vaikutukset ovat näkyneet myös Rajavartiolaitoksessa. Rajanylitysliikenne itärajan rajanylityspaikoilla on hiljentynyt. Taustalla EU:n pakotteet sekä suomen hallituksen päätös rajoittaa venäläisten turismin perusteista maahantuloa. Rajanylitysliikenteen määrä tällä hetkellä on noin 20% koronaa edeltäneestä ajasta, jota voitaneen pitää jonkinlaisena vanhana normaalina aikana. Pohjois-Karjalan alueella se on näkynyt konkreettisesti Niiralan rajanylityspaikalla aukioloaikojen supistuksina

Valmiuteen on kiinnitetty huomiota yhdessä puolustusvoimien kanssa, mutta myös raja omana toimijana. Yksi merkittävästi esillä ollut hanke on itärajan esteaitahanke, johon liittyen rajavartiolakia muutettiin viime kesänä. Ja tässä muutama viikko sitten työt pilotti pätkällä Immolassa Pelkolan alueella käynnistyivät. Alkuvaiheessa sinne rakennetaan noin 3 km pilotti aitaa, josta saatuja havaintoja sitten hyödynnetään muualla. Myös tänne Pohjois-Karjalaan on suunniteltu esteaitaa ja kunhan suunnitelmat tässä sitten täydentyvät ja etenevät, niin päästään konkretiaan myös sen osalta.  Nimestä huolimatta esteaita ei täysin pysty estämään kaikkea, mutta antaa meille yhden kerran tarvittaessa vaikuttaa, mikäli tilanne merkittävästi heikkenee. Rajavartiolaitoksessa on menossa muitakin isoja hankkeita tällä hetkellä. Lentokoneita ja isoja laivoja ollaan uusimassa ja hankkimassa uutta kalustoa. Kaiken kaikkiaan, tällä hetkellä rajalla menee oikein hyvin.

Sitten se toinen asia. Yhteistyö. Puheenjohtaja tässä kertoi paljon perinteistä ja perinteiden vaalimisesta. Ja näin rajavartioston näkökulmasta se on tärkeä osa yhteistyötä, jota teemme. Rajakiltojen kanssa täällä Pohjois-Karjalan alueella. Esimerkiksi vanhojen Rajan palvelusasusteiden esillepano täällä. Yhteiset tilaisuudet Rajaperinnetalolla tai esimerkiksi tämä hetki ovat tärkeitä tilaisuuksia sen työn vaalimisessa ja eteenpäin viemisessä. Ja jatkossakin tätä yhteistyötä varmasti tullaan tekemään.

Kolmantena asiana nostan esille tulevaisuuden. Viime vuonna perustettu rajajääkäriosasto. on erittäin positiivinen ja hyvä asia. Sen kautta on mahdollista saada uutta verta killan toimintaan ja viemään. sitten rajan perinteitä eteenpäin. Sitä kautta on mahdollista saada jatkuvuutta työlle. Ja toivon mukaan rajajääkäri osaston toiminta käynnistyy oikein mallikkaasti. Tänä vuonna varmaan saadaan siitä ensimmäisiä tuloksia ja havaintoja.

Lopuksi haluan toivottaa killalle oikein hyvää 60 vuotisjuhlapäivää ja Rajavartiolaitoksen 104 vuosipäivää. Vietetään tänä iltana hauska ilta seurustelun ja hyvän ruoan merkeissä. Kiitos.

Hyvät rajakiltalaiset, arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlaväki,

Täsmälleen 60 vuotta sitten Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä joukko päättäväisiä miehiä kokoontui Onttolan vanhaan sotilaskotiin pitämään kokousta. Joukko koostui sodanajan rajajoukkojen veteraaneista vahvistettuna muutamalla nuoremmalla rajavartioston reserviläisellä. Kokouksen tuloksena perustettiin Pohjois-Karjalan rajamieskilta ry. Kilta asetti toiminta-ajatuksekseen rajamiessiteiden lujittamisen, perinteiden vaalimisen, kiltaveljien auttamisen, ja kaikinpuolisen yhteydenpidon rajavartiolaitoksessa palvelleiden ja siellä palvelevien kesken. Ja sovittiin myös, että killan jäseniä kutsutaan kiltaveljiksi ja kiltasisariksi.

Rajamieskillan perustamisen taustalla oli maanpuolustusjärjestöjen vuonna 1961 tekemä aloite joukko-osastojen kiltatoiminnan käynnistämisestä. Rajavartiolaitoksessa suhtauduttiin aloitteeseen myönteisesti, ja niinpä ensimmäiset rajamieskillat perustettiin jo vuoden 1962 aikana. Ensimmäisenä perustettiin Kainuun rajavartioston kilta syyskuussa ja seuraavana Kaakkois-Suomen rajamieskilta marraskuussa 1962. Näin ollen Pohjois-Karjalan rajamieskilta on kolmanneksi vanhin rajakilloistamme. Kainuun ja Kaakkois-Suomen rajakillat järjestivät omat 60-vuotisjuhlansa viime syksynä samalla tavalla juhlavissa puitteissa kuin nyt juhlitaan täällä Pohjois-Karjalassa.

Olen saanut jo kohta 20 vuoden ajan seurata Pohjois-Karjalan rajamieskillan ja sen alakiltojen vireää toimintaa. Vuoden 2005 alusta aina vuoden 2011 loppuun rajavartioston komentajana pääsin näkemään ja kokemaan pohjoiskarjalasten rajakiltojen tapahtumia ja tutustumaan virkeisiin rajakiltalaisiin. Ilolla saatoin todeta, kuinka kaikessa toiminnassa näkyi vahva rajamieshenki, tai niin kuin tänä päivänä pitäisi sanoa ”rajahenki”, ja kuinka rajan perinteitä arvostettiin. Rajakiltojen toiminta tuki mainiolla tavalla rajavartiostoa, ja me annoimme rajavartioston puolelta mieluusti killoille sen tuen, mikä oli mahdollista antaa. Viimeisten vuosien aikana olen saanut ihastella Rajan perinneyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja nyttemmin puheenjohtajana pohjoiskarjalaisten rajakiltojen aktiivista toimintaa. Siitä löytyy hyvää mallia meille kaikille rajan perinnetyötä tekeville.

Pohjois-Karjalan rajamieskillan alkuajan toiminta-ajatus on kestänyt hyvin ajan hammasta. Tämän päivän kiltasisaret ja kiltaveljet ovat mukana toiminnassa samoin aattein kuin edeltäjänsä 60 vuotta sitten. Toki pieniä muutoksia on tullut toiminnan painotuksiin. Killan perustamisen aikaan tärkeänä pidetty kiltaveljien auttaminen ei ole tänä päivänä samanlaisessa asemassa kuin sotaveteraanien ollessa vielä voimissaan 60 vuotta sitten. Tuolloin vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien aseveljien, sotainvalidien ja heidän perheidensä auttaminen oli tarpeellista, ja sodan kokeneet rajakiltalaiset pitivät sitä velvollisuutenaan.

Näistä alkuajan toiminnan painotuksista haluan ottaa esille yhden – se on ”kaikenpuolinen yhteydenpito rajavartiolaitoksessa palvelleiden ja siellä palvelevien kesken”. Tämä toimintamuoto on edelleen merkittävä kaikissa rajakilloissa. Kiltasisarissa ja -veljissä on paljon rajan evp-henkilöstöä sekä entisiä ja nykyisiä rajan reserviläisiä. Mukana on myös perheenjäseniä ja vahvan myönteisen tunnesiteen Rajavartiolaitokseen omaavia henkilöitä. Kiltalaiset kokevat tärkeäksi yhteydenpidon rajavartiostoon ja sen palveluksessa olevaan henkilöstöön. Aikanaan syntynyt sidos rajavartiostoon ja rajavartiolaitokseen kestää ja kantaa. Tämä sidos pysyy vahvana, kun molemmat osapuolet pitävät keskinäisestä sidoksestaan hyvää huolta. Rajakiltojen tulee tukea rajavartiostoja toiminnallaan ja rajavartiostojen tulee antaa tukensa rajakilloille. Tämä sidos – tiivis yhteydenpito ja molemminpuolinen tuki – on välttämätön edellytys rajan perinnetyölle ja vapaaehtoistoiminnan menestykselle.

On paikallaan, että perinteisten rinnalle tulee uusia yhteydenpidon muotoja. Ja on erityisen ilahduttavaa todeta nyt juhliessamme, että yksi tällainen uusi toimintamuoto on aivan vastikään saanut alkunsa täällä Pohjois-Karjalassa. Viime vuoden lopulla Onttolan rajakilta käynnisti Pohjois-Karjalan rajavartioston vahvalla tuella uuden alaosastonsa, rajajääkäriosaston toiminnan. Rajajääkäriosasto koostuu varusmiespalveluksensa ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksensa Onttolassa suorittaneista reserviläisistä, jotka ovat ilmoittautuneet halukkaiksi osallistumaan osaston toimintaan. Rajajääkäriosasto tarjoaa jäsenilleen yhteydenpitokanavan asepalvelustovereihinsa ja entiseen palvelusyksikköönsä, Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniaan.

Tässä uudessa toimintamuodossa Onttolan rajakilta tarjoaa alaosastonsa nuorille kiltasisarille ja -veljille järjestöllisen tuen ja luo edellytyksiä heille sopivien, mielekkäiden kiltatapahtumien järjestämiseen. Samanlaista rajajääkäriosastoa ollaan parhaillaan rakentamassa myös Lapin rajavartioston rajajääkärikomppaniasta kotiutuneille reserviläisille rajavartioston killan alaosastoksi.

Me tiedämme, että vastikään asepalveluksensa päättäneillä nuorilla reserviläisillä ei ole opiskelu- ja työkiireittensä keskellä samanlaisia edellytyksiä järjestötoimintaan kuin meillä jo varttuneemmilla rajakiltalaisilla. Erityisesti yhdistystoiminnan edellyttämään hallintotyöhön rajajääkäriosaston kiltalaiset tarvitsevat tukea, ja sitähän Pohjois-Karjalan rajakiltalaiset voivat kokemuksellaan ja osaamisellaan antaa. Toivon, että Onttolan rajakilta ja muutkin pohjoiskarjalaiset rajakillat ovat aktiivisia ja aloitteellisia nuorten kiltasisarten ja -veljien saamiseksi mukaan kiltatyöhön.

Ei pidä myöskään unohtaa Pohjois-Karjalan rajavartioston ja erityisesti Onttolan rajajääkärikomppanian roolia rajajääkäriosaston toiminnan käynnistämisessä. On lähes mahdotonta luoda nuorille reserviläisille mielekkäitä kiltatapahtumia ilman rajavartioston vahvaa tukea. On syytä muistaa, että nuorten rajakiltalaisten kokoontumiset hyvin järjestettyinä vahvistavat myös rajavartioston reservin toimintakykyä ja ylläpitävät maanpuolustustahtoa. Tapahtumiin tulee kytkeä myös mahdollisuus nuorille ja jo hieman varttuneemmille rajakiltalaisille tutustua toisiinsa. Tämä vahvistaisi entisestään rajakiltojen toimintaa ja loisi pohjaa niiden menestymiselle tulevaisuudessakin. Pohjoiskarjalaisten rajakiltojen ja erityisesti Pohjois-Karjalan rajavartioston tuki on aivan välttämätöntä nyt alkuvaiheessa rajajääkäriosaston toiminnan käynnistämiseksi ja vakiinnuttamiseksi.

Hyvät kuulijat,

Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys on käynnistänyt viime vuoden lopulla kolme erillistä hanketta rajaperinteen taltioimiseksi. Nämä hankkeet eivät ole mitään uutta ja käänteentekevää perinnetyötä. Ne ovat luonnollista jatkoa sille työlle, jota perinneyhdistykseen kuuluvat rajakillat ovat jo vuosikymmenten saatossa tehneet rajaperinteen tallentamiseksi. Esittelen hankkeet hyvin lyhyesti:

Ensimmäisenä hankkeena on tietojen kerääminen kaikista palvelustehtävissään menehtyneistä Rajavartiolaitoksen työntekijöistä. Tavoitteena on kerätä tällä hetkellä hajallaan olevat tiedot niin sanotusti ”yksiin kansiin” eli yhteen tiedostoon. Samalla kerätään tiedot olemassa olevista rajan lähellä menehtyneiden työntekijöiden muistokivistä ja muistolaatoista sekä selvitetään uusien muistokivien ja -laattojen asentamismahdollisuudet.

Toisena hankkeena on koota tiedot kaikista nykyisten Suomen rajojen sisäpuolella olevista Rajavartiolaitoksen entisistä työpisteistä. Kyseessä ovat raja- ja merivartioasemat, komento- ja johtopaikat sekä esikunnat ja mahdolliset muut erilliset toimipaikat. Aikaväli ulottuu vuosille 1920–2010. Kuten edellisessä hankkeessa, tiedot kootaan ja luetteloidaan. Samalla kerätään tiedot rakennuksiin tai niiden sijaintipaikoille asetetuista muistokilvistä ja selvitetään uusien muistokilpien asentamismahdollisuudet.

Kolmantena hankkeena on sodanajan raja- ja merivartiojoukkojen muistomerkkien luetteloiminen ja kunnostaminen. Tässäkin hankkeessa olemassa olevat tiedot kerätään ”yksiin kansiin” ja selvitetään muistomerkkien kunnostamistarve. Samalla selvitetään muistomerkkien opas- ja infotaulujen asentamistarve ja mahdollisuudet uusien muistomerkkien paljastamiseen.

Näitä kolmea hanketta varten on muodostettu Rajan Perinneyhdistyksen hallituksen jäsenistä työryhmät, jotka vastaavat hankesuunnitelmista ja hankkeiden saattamisesta toteutusvaiheeseen. Vapaaehtoistyönä toteutettavat hankkeet vaativat useita vuosia tuottaakseen näkyvää tulosta, vaikkakin Rajavartiolaitos antaa ammattilaistensa vahvan tuen työllemme.

On ilo todeta tässä juhlaväen edessä, että Pohjois-Karjalan rajakiltalaiset, niin nykyiset kuin edesmenneet, ovat tehneet paljon työtä edellä mainittujen tietojen keräämiseksi ja niiden esille tuomiseksi. Olen vakuuttunut siitä, että pohjoiskarjalaisilla kiltasisarilla ja -veljillä on paljon annettavaa näiden perinnehankkeiden menestykselliseen loppuunsaattamiseen. Ja onhan edellä esittämistäni hankkeista kahdessa työryhmien puheenjohtajina pohjoiskarjalaiset kiltaveljet. Kiitokset jo aikaansaaduista tuloksista ja voimia meille kaikille tulevaan työhön!

Arvoisa juhlaväki,

Käytän juhlapuhujana tilaisuuden hyväkseni ja onnittelen teidän tänään 60 vuotta täyttävää Pohjois-Karjalan rajamieskiltaa. Samalla kiitän teitä työstänne rajaperinteen hyväksi kaikkina näinä vuosina. Karjalaiseen tapaan toivotan killalle ja sen virkeälle väelle tulevaisuuteen ”monia armorikkaita vuosia”!  

Ja meille kaikille oikein mukavaa juhlaa ja samalla Rajavartiolaitoksen 104-vuotispäivää!

Herra eversti, hyvät kutsuvieraat, hyvät kiltasisaret ja kiltaveljet!

Minulla on suuri kunnia saada lausua päätössanat tässä Pohjois-Karjalan Rajamieskillan 60-vuotis juhlassa.

Arvoisa juhlaväki,

Teille monelle on varmasti tämän iltapäivän aikana palannut mieleen oma tai läheisenne varusmiesaika ja mukavat muistot siltä ajalta. Varsinkin meille, jotka olemme täällä Onttolan kankaalla jossain vaiheessa palveluksessa olleet. Muun muassa siksi on hienoa, että saamme pitää tämän juhlamme täällä Onttolassa ja muistella menneitä.

Arvoisa juhlaväki,

Joskus on hyvä yhdistyksissä miettiä, mitä sitten tulevaisuudessa tapahtuu, kun vanhemmat kiltasisaret ja -veljet jäävät pois killan aktiivitoiminnasta. Kuka sitten jatkaa kilta- ja perinnetyötä?

Siinä on meille kullekin ajattelemista ja haastetta omissa killoissamme.

Uusien jäsenien saamiseen rajakiltoihin on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Jäsenien saanti ja pysyvyys killoissa on jatkossa vielä haasteellisempaa, sillä kilpailu eri yhdistyksissä uusista jäsenistä kiristyy.

Toimivat jäsenet vaativat mielekästä ja itselle antoisaa tekemistä. Mukaan tulleen uuden jäsenen aktiiviseen toimintaan sitouttaminen on tärkeää alkumetreiltä saakka. Tässä tehtävässä jokaisella yhdistyksellä on merkittävä rooli, jotta kiinnostus vapaaehtoiseen kilta- ja                     rajanperinnetyöhön saadaan turvattua myös jatkossakin.

Rajavartioston palveluksessa olevat pitäisi saada enemmän kiinnostumaan kilta-asioista. Samoin rajan reserviläisten määrä on monin kertainen ja sieltä meidän tulisi saada lisää väkeä mukaan toimintaan.

Jäsenasiat on nostettava siis kiltojen toiminnan keskiöön, samoin kuin jäsenhuolto. Tällä tarkoitan sitä, että kaikille on oltava omanlaista, mielenkiintoista tekemistä ja sellaista toimintaa, johon kukin haluaa ja voi osallistua oman osaamisensa ja kykyjensä mukaan.

Toivon, että Rajakiltojen rivit vahvistuvat ja nuoremmat sukupolvet ottavat paikkansa perinnetyön tekijöinä.

Tiedottaminen killan toiminnasta nouseekin entistä tärkeämpään osaan jatkossa. Kiltojen tulisi tiedottaa enemmän toiminnastaan esimerkiksi nettisivuilla, paikallis- ja maakuntalehdissä. Ja jopa tv:ssä kun sopivia juttujen aiheita tulee toiminnassa eteen. Tästä syystä kiltoihin tulisi valita nettivastaavat, tiedottajat, jotka tekevät pikkujuttuja toiminnasta kiltojen, alueellisten kiltojen tai rajan perinneyhdistyksen nettisivuille                   julkaistavaksi. Sekä tietysti lehtiin.

Arvoisa juhlaväki,                                                                                          

Perinteet ovat tärkeä osa kulttuuriamme: yhtäältä katoavan tiedon keräämistä ja taltioimista, toisaalta henkisen perinnön välittämistä uusille sukupolville.

Te kaikki rajakiltojen jäsenet teette mittaamattoman arvokasta työtä vaaliessanne ja tallentaessanne rajaperinteitä.

Näimme äsken multimediaesityksen Pohjois-Karjalan Rajamieskillan ja sen jäsenkiltojen toiminnasta. Siinä katsottiin historiaa kuvin ja sanoin, hieman taakse päin, mutta ennen kaikkea myös eteenpäin. Kiitos Reijo Väisäselle sen tekemisestä.

Kiitos Joensuun Puhallinorkesterin vahvennetulle seitsikolle hyvistä musiikkiesityksistä.

Lämpimät onnittelut ja KIITOS myös puheenjohtajallemme Reijo Jeskaselle, joka on luotsannut Pohjois-Karjalan rajamieskiltaa viimeiset 8 vuotta. Reijo on ollut myös P-K:n Rajamieskillan hallituksessa varmaan lähes 20 vuotta, jos ei jo ylikin.

Onnittelut vielä kaikille tänään ylennetyille ja huomionosoituksia saaneille.

Haluan kiittää myös Teitä jokaista mukana olijaa. Sillä juuri te teette tästä juhlasta juhlan.

Juhlatoimikunnan puolesta kiitän jokaista juhlamme valmisteluun ja toteutukseen osallistunutta henkilöä ja tahoa.

Erityiskiitos jo etukäteen emännille, jotka ovat valmistaneet meille juhla-aterian.

Suuret Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneillemme vuosien saatossa. Erityiskiitokset Rajavartiolaitokselle ja Pohjois-Karjalan Rajavartiostolle. Ilman niiden mittavaa tukea tuskin Rajakiltoja olisi aikoinaan edes syntynyt.

Arvoisa juhlaväki,

Näillä sanoilla toivotan vielä kaikille oikein mukavaa juhlapäivän jatkoa. Ennen ruokailua laulamme vielä tähän lopuksi yhteislauluna Karjalaisten laulun seisten, Joensuun Puhallinorkesterin vahvennetun seitsikon säestämänä.