KESÄRETKI HANKOON JA HELSINKIIN 15.–16.6.2012
Linja-auto lähti liikkeelle Onttolasta klo 6.00 ottaen kyytiin Seppo Lyytikäisen ja joukon ilomantsilaisia yhteensä 10 henkeä. Reijolasta nousivat autoon pj. Jukka Röppänen ja matkanjohtaja Anssi Rauma, sekä Kyösti ja Ari. Kiteeltä Tolosenmäestä ja keskusta nousi kyytiin 16 retkeläistä ja vielä Kesälahdelta kaksi Kiteen Rajakillan jäsentä, niin koko retkijoukko oli koolla.
Matkalla pysähdyimme kahdesti ensi kahville Änkilänmäen Teboililla Rautjärvellä ja Elimäellä söimme Pukaron Paroonissa. Tällä kahden pysähdyksen taktiikalla saavuimme Hankoon klo 15.00, missä Timot Hyvönen ja Salmela ottivat meidät vastaan. Hangon lukion historianlehtori Timo Hyvönen esitteli Hangon historian ja kaupungin kauniiseen puuhuviloiden puutarhakaupunkiin kiertoajelulla, jossa kuljettaja Matti Jyrkinen osoitti taitavuutensa ohjaten linja-auton läpi kapeiden katujen ja tiukkojen risteysten. Mielenkiintomme keskittyi erityisesti Hangon taisteluihin talvisodan jälkeen.
Tulliniemen satamassa Timo Hyvönen kertoi kuinka sitä kautta tuli jatkosodan alussa 63 000 inkeriläistä, josta joukosta nuoret miehet muodostivat erillisen JP6 taisteluosaston. Jatkosodan aikana saksalaisilla oli Tulliniemessä kasarmit, joissa he odottivat kuljetusta Pohjois-Suomen rintamille, heitä oli kaikkiaan 3000.
Talvisodan jälkeen Suomi antoi Hankoniemen Neuvostoliitolle vuokra-alueeksi. Neuvostoliitto sijoitti Hankoniemeen 30 000 miestä, joista muodostui maajoukoksi erillinen 8.JPr. Jatkosodan alussa heinäkuussa 1941 suomalaiset ja neuvostosotilaat olivat asemissaan Hankoniemellä. Mannerheim ei antanut hyökkäyslupaa, mutta saaristossa käytiin kiivaita taisteluja, joissa syksyn pimeinä öinä suomalaiset tekivät kanootein äänettömiä tuhoisia hyökkäyksiä vihollisen selustaan. Koska NL perääntyi suomalaisten ja saksalaisten hyökkäyksen edetessä kohti itää, niin Hangon joukot jäivät erilleen ja NL evakuoi joulukuun alkuun pienillä laivoilla joukkonsa Leningradiin. Joulukuun 3. päivänä ruotsalaisten vapaaehtoisten joukko tuli tyhjentyneeseen Hankoon. Koska kenelläkään ei ollut Suomen lippua, niin salkoon nostettiin valkoinen nenäliina. Joulukuun 4. päivänä 1941 suomalaisetkin tulivat paikalle
Neuvostoliiton tappiot Hangon taistekuissa olivat n. 500 vainajaa. Osa heistä menehtyi suomalaisten vankeina nälkään, kylmään ja tauteihin. Heille hautamuistomerkin on rakentanut Neuvostoliitto ja jota nykyään hoitaa ja voitonpäivänä 9.5. kukittaa Venäjän suurlähetystö.
Ennen lähtöämme jaloittelimme Hangon huvivenesatamassa, jossa kesän suurin juhla-aika on Hangon regatta.
Kiitimme oppaitamme. Lähdimme kohti Espoon Raja- ja Merivartiokoulua pysähtyen matkalla Karjaalla iltapalalle. Majoittumisen jälkeinen pieni pettymys oli se, että matkamme majoitukseen oli kestänyt toista tuntia liian pitkään ja päästyämme saunaan kiuas kytkeytyi pois päältä alkaen kylmetä. Koimme todelliset jälkilöylyt.
TOINEN MATKAPÄIVÄ 16.6.2012
Herätys 7.30, aamiainen 8.00 ja matkaan lähteminen klo 9.00 Kauppakeskus Sello. Tamminiemen presidentti Urho Kaleva Kekkosen kotimuseoon tutustuminen. Puolen päivän aikaan tultiin Urheilukadulle, mistä kävelimme stadionille ja Urheilumuseoon. Paluumatka alkoi klo 14.00, minkä aikana pysähdyttiin ruokailuun Pukarossa ja kahville Änkilässä. Kiteelle saavuttiin kahdeksan jälkeen ja Reijolassa oltiin yhdeksältä ja Onttolasta lija-auto päässyt varikolleen lähtemään puolen kymmenen tietämissä. Onttolasta on Ilomantsin kiltaveljillä ja sisarilla ollut vielä tunti omaa ajamista kotiin. Matkan aikana tarinoita kertoivat Taisto Mononen, Viljo Westman, Seppo Kärnä ja Oiva Kostamo. Paluumatkalla katsoimme Myllyteatterin Tukkijoella näytelmän.
Matkakirjanpitäjä Ari Salo
