• Etusivu
  • Ajankohtaista
  • Historia
  • Killat
  • Rajavartioasemia
  • Tapahtumat
  • Myyntituotteet
  • Sodanajan rajajoukkojen muistomerkit
  • Turvana Rajalla - kirja
  • Kalenteri
  • Yhteystiedot
  • Linkit

Pohjois-Karjalan Rajamieskilta

Rajapartion keskiviikko

Eräs syyskuun aamu valkeni pilvipoutaisena Tohmajärven rajavartioasemalla Niiralassa

tohrva.jpg

H-hetki lähestyy, olen nimittäin lähdössä rajapartion mukaan päivävuoroon 07.00-17.00.
Aamulla ennen klo 07 tapaan aseman ruokalassa aamupalalla partion rajamiehet vanhemman rajavartijan Marko Kervisen ja vanhemman rajavartijan Hannu Kortelaisen. Mukaan lähtee myös Markon kouluttama rajakoira Rosa.

aamupala.jpg

 

Tukevan aamupalan jälkeen Marko käy hakemassa partiokäskyn ja partioeväät ja siirrymme autohallille partioauton varustamiseen.

autohalli.jpg

rajakoira Rosa on jo kopissaan

valmista.jpg

 Valmiuspartio valmiina lähtöön

Partioautossa on oma vakiovarustus mutta mukaan tulee muutakin, joten auto on aika raskaasti lastattu, kovat renkaat ja kuoppaiset Pohjois-Karjalan rajaseudun tiet täristävät. Rosa nukkunee kuitenkin tyytyväisenä kopissaan.
Matka alkakoon, mutta annetaan Markon ja Hannun kertoa itse ...

Marko: "Tässä tuota partioauto varustellaan tarvittavilla  tavaroilla eli henkilökohtainen varustus ja vaatetus ja muona otetaan matkaan, sitten tuota molemmille raskaat partioliivit kypärät, koira tietysti ja koiran tarvikkeet.  Siinäpä se auto täyttyy, eipä siinä niinku tyhjiä  lokeroita paljon jää.  Lähetään tästä Värtsilästä niin sanotusti rajaa etelään elikkä tuonne Satulavaara Närsäkkälä alueelle elikkä Tohmajärven rajavartioalueen eteläiseen osaaan". 

Nykyajan partioauto on "täynnä" elekrtoniikkaa verrattuna entisaikoihin.
Hannu: "Vuonna 2002 kun aloitin rajamies uran, niin silloin ei ollut kuin se puolen metrin halko 217 radio mukana ja autoissa oli radio, ei mitään muuta, siinä oli kaikki tekniset laitteet, sitten jonkun aikaa siitä niin tuli gps-paikantimet. Nythän meillä on tietokoneet ja kaikki mahdollinen tässä, tulostimet, joilla saadaan sakot tulostettua paikanpäällä. Meillä on käytännössä liikkuva toimisto".

Auton nokka suunnattiin kohti ensimmäistä etappia Kangasjärveä, jonka rannalla sijaitsee partiomaja.
Marko: "Partiomaja on Kangasjärven rannalla ja  yksi kolmasosa järvestä on Suomen puolta ja sitten loppu Venäjän vesiosuutta ja meillä on tuossa tommonen partiovene, jolla sitten tuo vesiosuus ajetaan aina tarvittaessa".

satulavaara.jpg

Peremmälle...

satulavvran ranta.jpg

 Sadevesi pitäisi poistaa veneestä

Laiturilta havaittiin paljaalla silmällä pieni avovene Venäjän puolella vesirajaa. Hannun kiikarointi paljasti kaksi henkilöä kalastamassa.

Lyhyen pysähdyksen ja havainnoinnin jäkeen matka jatkuu Lahdenkyläntien päähän, josta Marko jatkaa kävellen koiran kanssa.
Marko: Mennään nyt tämän Lahdenkyläntien päähän, josta kävelen koiran kanssa Suomelan peltojen kohdalle, josta kävellään sitten yhdessä entiseen tilapäiseen rajanylityspaikkaan eli Valkeavaaraan

lähdössä.jpg

On se tuo leuan alta kapsutus niin mukavaa...

menossa.jpg

 Kumpi edellä...

Markoa odotellessa Hannu kokeili dronen lennättämistä Suomelan peltojen kohdalla.  Partioauton varusteisiin kuului myös drone eli nykyajan lisäväline ympäristön , rajan ja rajavyöhykkeen tarkkailuun ilmasta käsin. Viereisessä viljapellossa näkyi dronella monia uria, arvatenkin villisikojen tekemiä.

kuuleeko.jpg

Kuuleeko joke...

Hannu: "Ollaan niinku valmiuspartio eli nyt ainut partio Tohmajärven alueella, jolla on ensivastevalmius. Jos olemme lähellä, niin yleensä meille tulevat tehtävät ovat kiireellisiä sairaus- tai onnettomuustapauksia tai menemme auttamaan ambulanssia tai poliisia lisäkäsinä".

 

Onpa todella iso hirvikärpänen

 Marko palaa rajapolulta. Ei raportoitavaa. Rajalla rauhallista paitsi nuo iänikuiset rajamiesten seuralaiset, sitkeähenkiset hirvikärpäset.

palaamassa.jpg

Aika iso hajurako...

Marko: "Tulijaisina äskeiseltä rajapolulta Markolla oli hirvikärpäsiä varmaakin lähes 100 selässä ja tukassa ja hatussa, jotta se on niinku heidän sesonkiaikaa tällä hetkellä" , eli jos kysytään mikä on tässä ammatissa pahimpia kiusauksia, "niin ne on hirvikärpäset kyllä näin syksyllä. Lumisade ei ole ollenkaan niin paha kuin hirvikärpäset", huikkaa Hannu väliin. Muutama hyvä pakkasyö niin silloin ne häviää ja sitten loppu syksy on taas huippukeliä kävellä. Kysymykseen päästä niistä eroon Marko totesi "eihän se oo kuin vain nyppii ja viskoo menemään tai puristella vain kynsien välissä". Ollaan tässä Suomelassa, tässä on viljelystä ihan tuonne rajaviivalle asti käytännössä ja tuota viime syksynä siinä oli kaurapelto ja siinä kaurassa oli parhaillaan tai paras yö niin 16 villisikaa, partio teki näköhavainnon niistä.

eliminointi.jpg

 ...keskittyneenä...

Paikallisen asukkaan ja rajamiesten kohtaaminen. Paikalle saapui traktorillaan Teuvo Kostamo. Kuulumiset ja viimeiset villieläinhavainnot vaihdettiin.

kohtaaminen.jpg

Siirryn nyt patikoimaan Markon ja Rosa-koiran kanssa rajapolkua pitkin Suomelan pelloilta entiseen tilapäiseen rajanylityspaikkaan eli Valkeavaaraan.

polulle.jpg

 

Marko: "Joo elikkä tuota kyllähän ne on ollut silloin kun keväällä kunnostetaan rajaa, niin tulee naapurin partiota vastaan ja hyö on kanssa työn touhussa, maaloovat omat paalunsa ja niittäät aukkoo ynnä muuta vesoomista tekkööt ja sitten silloin kun varusmiehiä oli vielä naapurilla tuossa raja-asemilla palveluksessa, niin tuota silloinhan niitä enempi aina näky ja  isompia osastoja, jotta siinä saattoi olla 30 henkeä niitä paraillaan hiihtämässä tuossa rajanvarressa ja se heidän kalusto oli mikä oli jotta karvahattu savus ja umpeen mäntiin keulimmaiset  ja muut tuli sitten ja manttelit päällä hiihtelivät. Oliko  sallittua jollain tavalla tervehtiä? Joo no sehän on ihan se perinteinen elikkä kohdatessa tervehditään osastonjohtajia ja jatketaan vaan matkaa".

 

pelto.jpg

"No niin tässä on isännän otrapelto, joka varmasti nyt ihan mahdollisesti jopa huomenna puijaan, on niin valmiin näköistä. Tässä nyt Tohmajärven rajavartioasema alueella on kolmella isännällä tämmöisiä  peltoja, mitkä kiinnittyy tähän niinsanotusti rajapolkuun.  Elikkä tuolla Matkalammen  pohjoispuolella on 2 peltoa ja sitten tässä Kangasjärven eteläpuolella on sitten nämä Suomelan pellot kiinni tähän rajapolkuun ja oikeastaan lähes valtakunnan rajaan".

paalut1.jpg

 Paalupaikka

"Koira niinkuin ihminenkin tekee reaaliajassa havaintoja silmillään, korvillaan ja nenällään, mutta koiran hajuaisti on ylivoimainen.
Silmillä ja korvilla ei maastossa havaitse jälkiä. Hajuaisti on ainoa mikä maastossa pelastaa tilanteen.
Tähän mennessä ei ole keksitty koiran hajuaistia korvaavaa käyttökelpoista välinettä. Rajakoira on monipuolinen työväline oikein koulutettuna. Varsinainen ajettava jälki voi olla pituudeltaan useita kilometrejä. Ikää jäljellä voi olla muutamista minuuteista useisiin vuorokausiin. Kun koira saa hajukuvan ihmisestä se seuraa haju(hiki)vanaa ilmassa tyynellä, maastossa aluskasvillisuudessa kengistä, varvuissa, lehdissä vaatteista ja pyytää katseellaan ohjaajan mukaan, että mennään tänne tämä jälki jatkuu".

 

Valkeavaarassa kohtaamme taas Hannun, joka on tullut autolla vastaan. Marko jatkaa rajan takrkastusta Vaitjärvelle, jonne ajamme Hannun kanssa vastaan. Sieltä jatkamme yhdessä autolla Närsäkkälän partiotukikohtaan.

kohtaaminen portilla.jpg

Valkeavaaran portilla

jatkuu.jpg

 Marko jatkaa Vaitjärvelle

 

HANNU ITSE

Hannu itse

Hannu Kortelainen ,Ikä 38 vuotta, kotoisin Joensuusta, palvelusarvo vanhempi rajavartija ja tehtävä vartion organisaatiossa partio- ja vartiomies sekä drone-lentäjä. Varusmiespalveluksen aloitin Onttolassa 2001  kesällä ja vuoden päästä pois  ja 10 päivää olin reservissä ja sen jälkeen rajalle töihin. Ensin määräaikaisena ja sitten Immolan raja-ja merivartiokoulun peruskurssin jälkeen Pohjois-Karjalaan vaki virkaan.

Suvussa ei ole ollut rajamiehiä, mutta joskus lapsena näin koiraesityksen ja siitä sitten kiinnostuin ja  varusmiespalveluksen jälkeen oli selvää että  rajavartijaksi. Kun aloitin tämä oli toiveammatti ja on se sitä vieläkin, enää 20 vuotta sotilaseläkkeeseen, joten sitä odotellessa. Työ sopii nykyään perheellisellekin, kun ei enää olla useita vuorokausia partiossa vaan päivä- tai yövuoron jälkeen mennään kotiin. Tänään heräsin 5.30, jääkaapista eväät ja tunnin ajo vartioasemalle, jossa aamupala, päiväpartio 07.00-17.00 ja tunnin ajo taas kotiin ja ehtii illalla vielä harrastamaan lasten kanssa, jos heillä on esim. jotain harjoituksia. Eli huono puoli on se, että menee pari tuntia autossa istumiseen.

Päivällä tehdään aina kaikki työhommat kuten pitkokset, piikkilangan korjaukset, raivaus hommat, moottori- ja raivaussahatyöt. Yövuorot ovat sitten enemmänkin autolla ajelua ympäriinsä mutta myös rajaa tarkastetaan syyspimeällä varsinkin ja kun lumi tulee ja koiraa ei enää tarvita, niin tulee itsekin aika monesti tuolla käveltyä otsalampun kanssa pimeällä. Yövuoroja on selvästi vähemmän kuin päivävuoroja, mutta tykkään kyllä ite molemmista. Jos päivällä ei ole ehtinyt nukkua, niin yövuorolla saattaa unettaa, mutta siihen auttaa kun toinen kertoo “huonoja vitsejään”. Kesällä kun valoisaa on pitempään vuorokausi on laajemmin käytössä. Toki talvipimeälläkin tehdään partiointia. Itse kun tykkään hiihtää niin talvella partiohiihdon kautta tulee aika paljon enemmän liikuntaa kuin kesällä.

Uralla olisi kurssien kautta mahdollista edetä ylirajavartijaksi ja rajavartiomestariksi mutta se tietäisi enemmän toimistohommia. Tykkään enemmän toiminnasta, talvella hiihdetään, kesällä raivataan raja-aukkoa ja polkuja tai rajavyöhykkeen takarajaa tai sitten kävellään koiramiehen kaverina.

Entä rajamiehen perinteiset harrastukset, kalastus ja metsästys. No jonkin verran. Kalastusta lähinnä siten, että minä soudan ja muu perhe kalastaa. Sen lisäksi hiihtoa, laskettelua ja kesällä maastopyöräilyä aika paljon.

Sattumuksia

Toissa talvena tähän Ruohosuohon uppos aika monta moottorikelkkaa joita oltiin hakemassa aika monta kertaa sieltä pois. Jonkun kerran itsekin kahlasin siellä vyötäröä myöten, onneks oli kahluuhousut jalassa. Ensin oli vähän kylmä mutta aika äkkiä siinä hiki tuli kun kelkka revittiin sieltä irti. On siihen joku kesä joku mönkijä uponnut siihen samaan suohon. Tämän henkilön sukunimestä on tullut meille niin sanotusti työnimi suohon uppoamis tapahtumille

Kerran kaaduin suksilla niin että lunta löytyi paian sisästä, pistooli aivan lumessa, piti purkaa ja kuivata partiomajalla, piippu täynnä lunta, tuli ihan kunnolla pyörittyä lumessa.

Viime talvena kaaduin silleen että pää meni piikkilangan alle ja naama aukes, kun suksen side tarras alamäessä.

Rajavyöhykkeellä on tarvottu umpihangessa, rajalla on kuitenkin niin hyvä uran pohja ettei satanut lumi haittaa kelkan menoa. Kerran kun lähin Satulavaaran aseman pihalta hiihtämään Närsäkkälään, rupes lunta satamaan matkalla, näkyvyys meni nolllaan ja kun laskeuduin Vaitjärvelle en nähnyt mitään muuta kuin valkoista. Onneks järvellä näkyi välistä hämärästi  punaisia aurausviittoja, joissa oli heijastin. Välillä oli kohtia ettei nähnyt muuta kuin valkoista, isoja rätti töppösiä. Silloin mietin, kun raja tekee kulman järvellä, etten eksy Venäjän puolelle. Yritin hiihtää reilusti suomen puolella normaalista urasta poiketen.

 

rajavyöhyke.jpgpuomi.jpg

 

Vaitjärven rannalla partiomaja. Hieno paikka. Suurin osa järvestä on Suomen puolella.

 

partiomaja3.jpg

 Onko tämä nyt oikea avain...

partiomaja2.jpg

 

partiomaja1.jpg

 Venäjää vastarannalla

"Markon puhelimeen tuli auton siirtopyyntö.Työpartioon kaivinkone hommiin aamulla  lähtenyt rajamies Tero Sepponen soitti  ja pyysi siirtämään rajan auton rajamerkiltä 18 rajamerkille 21 tien päähän hänelle illaks auto, niin pääsee sitten aikanaan kotia lähtemään".

Joten ajoimme huoltotietä rajamerkin 3/21 lähelle.

ajo.jpg

Takaa-ajo, ei vaan auton siirto

polun parannus1.jpg

Kaivurin jälkeä, pohjaura paranee

Tehtävä suoritettu. Sitten Närsäkkälän partiotukikohtaan muonatauolle

 närsäkkälä.jpg

 Taas se kuvaajan haluama "poseerauskuva"

lounas.jpg

 Välillä syötiin, sekalainen menu. Ainut koko partion aikana

 

MARKO ITSE

MARKO ITSE

Marko Kervinen, vanhempi rajavartija, koiran ohjaaja. Kotoisin Ilomantsista. Tehtävä nyt  ihan normaali tämmönen rajapartio elikkä kahden hengen partio, johon kuuluu rajan tarkastusta ja sitten aluevalvontaa. Ikä 50 vuotta. Varusmiespalvelus Onttolassa. Kontioranta oli silloin toinen vaihtoehto mutta jotenkin rajavartiosto kiehtoi enemmän. Kävin metsätyönjohtajakoulun ja anoin lykkäystäkin sen koulun takia  ja menin sitten armeijaan, jonne sitten jäinkin. Suvussa ei ole ollut rajamiehiä.  Stora Ensolta tarjottiin, olisko ollut korjuupuolen työjohtajan vakanssia mutta olin jo päässyt rajalle töihin, joten sanoin kiitos ei, valitsen tuon valtion pitkän leivän. Syksyllä 94 kävin Immolassa rajakoulun peruskurssin, jonka jälkeen on ollut täydennyskursseja . Kun tulin taloon, niin mulle tarjottiin paikkaa päällystöopistoon, mutta kieltäydyin siitä heti, mie olen jo tavallaan yhen työjohtajakoulun käynyt  ja ajattelin, että jos koiran ohjaajaksi pääsen, niin olen urani huipulla. Harrastan metsästystä, mulla on rajakoiran lisäksi 7 hirvikoiraa.Parhaana syksynä ammuin 11 hirveä, 13 piikkinen sarvi taitaa olla suurin.

Hyvää työssä on liikunnallisuus ja työn vappaus.

Sattumuksia

Melkein tasan vuosi sitten, Jalkavillan suolla, koiraohjaaja Mikko Hämäläisen partio ilmoitti, että on kuollut isosarvinen hirvi melkein rajan varressa. Tullut ilmeisesti edellisiltana  rajan yli, aidan yli Venäjältä. Sitä oli ammuttu hyvä osuma lavan taakse. Suurriista virka-apu tuli hakemaan ruhon pois mutta me halutaan nuo sarvet vartiolle. Partion päällikkö Mika Wegelius sai päättää laitetaanko seinälle vai mihin. Niin hän sanoi, että annetaan meidän komentajalle Vesa Blomqvistille läksiäislahjaksi, kun oli lähdössä Kaakkois-Suomeen.

Niin sitten keitin ja valkaisin sarvet ja laitoin taustalevyn. Hyvin oli komentaja mielissään harvinaisesta lahjasta, Venäjältä “loikanneen” hirven sarvet Tohmajärven rajamiesten muistona.

 

Joo elikkä tuota oisko tästä joku kolme vuotta sitten oltiin syksyllä yöpartiossa ja aamuyöllä tuli sitten Onttolan jokesta tehtävä että Kiteen Välivaarassa menee polkupyörällä kaveri rajan yli, näkyi kamerassa yöllä . Ajettiin paikalle, pieni pyörän valo näkyi Venäjän puolella rajaa.

Ruvettiin käskyttämään ja kysymään puhutko suomea tai englantia. Kuului vastaus: “suomee puhun”.

Hän tuli Venäjän puolelta raja-aukon Venäjän puoleiseen reunaan. Ei sanonut nimeään, sanoo vain venäläisille. Tule pois tänne suomen puolelle.  Ei, hän ihannoi sosialismiä.

Yritettiin houkutella kahville Suomen puolelle, mutta ei halunnut. Lopulta lähti etenemään heikkoa tieuraa syvemmälle Venäjälle. Onttolasta lähti ilmoitus Venäjälle, että mies tulossa, jolloin hänet otettiin kiinni. Oli aikansa kuulusteluissa, mutta myöhemmin teki mieli takaisin Suomeen ja aikanaan pääsikin.

Pyhäjärven kierros

Marko: "Peruutetaan partiovene AV004 venevalkamasta Pyhäjärvelle ja lähdetään rajavesitarkastukseen 2/128 -2/126 Kalattoman selälle ja kierretään Suitsan saari pikkuisen Venäjän puolta missä on lupa ajaa ja sitten tullaan Salmenlammen kautta takaisin".

venevaja.jpg

 Lähtövalmisteluja

kippari.jpg

Veneen kippari. Ajon ajaksi ylennys "kapteeniksi"

rajavesi.jpg

Nyt tarkkana, väylä on kapea ja mutkainen

 Palatessa ajettiin Salmenlammen kautta taas selälle ja ohitettiin Hietasaaressa sijaitseva partiomaja. Sitten suoraan takaisin tukikohtaan.

silta.jpg

Kaarisilta

hietasaari.jpg

Hietasaaren partiomaja

pyhäjärvi.jpg

Pyhäjärven selkää

Hannu: "Nyt olla Matkalammen niemessä rajamerkki 3/30 kohdalla. Tämä koko niemi on Suomen puolta ja raja menee veden keskellä tuossa kiertäen  tämän niemen. Muutenhan tämä on suora viiva paitsi tämä niemi tässä".

matkalampi1.jpg

 Edessä aukko (pohjoinen)...

matkalampi2.jpg

 ...ja takana aukko (etelä)

Marko: "No niin elikkä nyt on tämä päiväpartio saatu päätökseen ja palattiin asemalle, varusteet laitetaan paikalleen tosin osa voi olla autossa kun huomenna samalla autolla jatketaan ja sitten niin tuota lähetään syöttämään tämä raportti tuonne rastijärjestelmään ja päivä on sitten päätöksessä".

takaisin.jpg

Loppu hyvin kaikki hyvin

Tohmajärven rajavartioaseman päällikkö kapteeni Mika Wegelius

wegelius.jpg

Rajan valvonta

Tohmajärven rajavartioaseman toiminta-alueen laajuus on meillä vähän reilu 70 kilometriä valvottavaa valtakunnan rajaa ja siihen kuuluu yhtenä isona  alueena  Karjalan Pyhäjärvi, joka on omanlaisensa alue valvottavaksi verrattuna vartioston muiden vartioasemien alueisiin. Partioita laitetaan resurssien mukaan liikenteeseen. Kesäaikana partion kulkema matka valtakunnan rajalla on n. 10-15 km, sen suurin piirtein koira jaksaa tehokkaasti työskennellä. Talvella sitten, kun lumi on maassa ja pääsee hiihtämällä tai kelkalla, saatetaan katsoa  pidempiäkin pätkiä, kymmeniä kilometrejä päivän aikaan. Talvella voidaan koko rajaosuuskin  päivän sisällä käydä katsomassa läpi.  Kesällä tietyillä alueilla käydään päivittäin ja joillakin alueilla taas esim. kolmen päivän välein. Valvonta perustuu riskianalyysiin, mikä  tehdään aseman alueelle ja sitä päivitetään sitä mukaa kuin valitseva tilanne ympäristössä muuttuu ja valvontaa kohdennetaan sen mukaisesti eri alueille.

Koronan vaikutus

Koronalla on  meidän perustyöhön ollut jonkun verran vaikutusta. Piti miettiä miten estetään taudin mahdollinen leviäminen meidän omassa porukassa.Työsuunnittelussa piti ottaa huomioon partioiden alkamis- ja päättymisaikojen hajauttaminen, jotta mahdollisimman vähän on henkilöstöä samassa tilassa samaan aikaan kokoontumassa ennen partioon lähtöä ja partion paluuseen liittyen.

Sitten johtaja vuorottelua piti tietenkin tehdä silleen, että esim. aseman päällikkö ja varapäällikkö eivät ole samaan aikaan töissä toimistossa, toinen oli partiossa toinen  toimistossa tai sitten toinen oli etätöissä jossain toisessa toimipisteessä tai kotoa käsin, että turvattaisiin aseman  johtaminen ja  partiointi. Suunnitelmia piti päivittää sen varalle, että mitä tehdään, jos tulee tämmöinen tartunta tapaus. Miten toimitaan, siivousta on pitänyt tehostaa  aika rajusti ja autoja desinfioida partion jälkeen. Tällä tavalla  pyritään ennalta ehkäisemään mahdollista taudin leviämistä tässä meidän työyhteisössä.

Vierailut minimiin, koulutuksia ei ole kyetty pitämään muuta kuin pienryhmissä. Työyksikkökokoukset on siirretty hamaan tulevaisuuteen, ei ole tavattu muiden vartioasemien väkeä kuin ihan poikkeustapauksissa, joten aika semmoisena omana tiiviiinä työyhteisönä tätä aluetta  valvotaan. Enemmän se on vaikuttanut tuohon Niiralan rajatarkastusaseman toimintaan. Siellähän liikenne on tippunut kymmenesosaan normaalista. Tulee lähinnä rekkoja, 300-400 rajanylitystä päivässä, kun normaalisti ollut kymmenkertainen määrä.

Mutta vartioaseman varsinaiseen tehtävään ja toimintaan korona ei ole vaikuttanut. Rajaa valvotaan täyspainoisesti. Rauhallista on ollut rajalla. Naapurin puolella loma- ja matkailukohteet ovat olleet samalla tavalla suljettuina kuin Suomenkin puolella, joten turisteja ei ole ollut suuremmalti rajan lähellä ja luvattoman rajan ylityksen riski on ehkä pikkusen laskenut.

 

Päivä oli rauhallinen. Hälytystehtäviä ei tullut, mikä oli tietysti hyvä asia.

Rajamiehet turvana rajalla

Kiitos Marko ja Hannu, Tohmajärven rajavartioasema/Mika Wegelius ja PKR

Seppo Lyytikäinen

© Pohjois-Karjalan Rajamieskilta ry

Päivitetty viimeksi: 25.3.2022  "Tapahtumat"
                           Webmaster:  Seppo Lyytikäinen