Lyhyt vierailu Panssariprikaatissa
Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat tekevät päivittäin yhteistyötä Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen eteen.
Eli tehtävä on yhteinen
Suuntasin autoni nokan 29.9.2022 kohti Hämeenlinnaa ja Parolaa tapaamaan ystävääni panssariprikaatin komentajaa
eversti Rainer Kuosmasta.
Edellisestä tapaamisesta onkin noin kolme vuotta hänen toimiessa silloin Kaartin jääkärirykmentin apulaiskomentajana.
Rainer esitteli varuskunta-aluetta autosta käsin, välillä poiketen panssari- ja simulaatiohalleilla sekä useissa muissa kohteissa mm. perinnehuoneessa. Kun sattui olemaan torstai, niin lounaaksi oli hernekeittoa sekä pannaria hillon ja kermavaahdon kera.
Ja hyvää oli.
Panssarikivi "Iske ja murra" Rynnäkkötykki Sturm
Tutustumiskierroksen jälkeen siirryimme komentajan työhuoneeseen katsomaan power-point esitystä prikaatin organisaatiosta sekä lopuksi haastattelun tuloksena lyhyt yhteenveto komentajan sotilasurasta:
Varusmiesaika
"Synnyin 1969 Joensuussa. Lukion suoritin Joensuun lyseon lukiossa. Varusmiespalveluksen suoritin laskuvarjojääkärikoulussa 88-89 Utissa, jossa minut ylennettiin varusmieskersantiksi, jota pidin itselleni kovana saavutuksena. En nyt varmaan ollut mikään poikkeuksellinen kärkitaistelija muiden kovakuntoisten laskuvarjojääkärien joukossa mutta kelvollinen suoritus kuitenkin. Upseeriuratoiveet edellyttivät RUK:n käymistä, joten hain ns. jälki-RUK:iin, jonka päätyttyä työskentelin hetken kesävänrikkinä Karjalan jääkäripataljoonassa Kontiorannassa
Perinnehuone Panssarihaupitsi
Varusmiespalveluksen jälkeen oli siis selvää, että hakeutuisin kadettikouluun. Tähän uravalintaan vaikutti osaltaan isäni, joka on opistoupseeri evp eli sotilaan ammatti univormuineen kiinnosti ja isä myös kannusti upseerinuralle. Pienestä pitäen oli ollut sellainen pieni kipinä sotilasuralle. Oma taustavaikutus lienee ollut myös 7. divisioonan tykistössä taistelleella isoisälläni.
Kouluttajana
Kadettikoulusta 89-92 tulin luutnanttina takaisin synnyinseudulleni Pohjois-Karjalan prikaatiin jääkärikomppanian joukkueen johtajaksi/kouluttajaksi. Koin tämän vaiheen (jv joukkue-komppania-pataljoona 92-99) hyvin opettavaisena, joukko oli sopivan pieni, maakunnallinen, ihmiset olivat siellä palvelleet pitkään, pohjoiskarjalainen luonteen laatu ja siellä asiat tehtiin parhain päin. Lämmöllä muistelen edelleen sitä aikaa. Silloin tehtiin myös paljon yhteistyötä yhteisissä isoissa harjoituksissa Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppanian kanssa koska Onttolassa oli varusmieskoulutusta
Leopardit
Esikuntia ja kehittämistä
Seuraavana oli vuorossa pari vuotta opiskelua virkaurakursseilla Helsingissä. Opiskelujen päätteeksi minut ylennettiin majuriksi ja sain siirron Itäisen maanpuolustusalueen esikuntaan toiminnan ja resurssien suunnittelu-upseeriksi. Tämän jälkeen sain siirron Utin jääkärirykmenttiin n. 2.5 vuodeksi tutkimus- ja kehittämistoimiston- sekä operatiivisen toimiston päälliköksi. Vuoden 2007 jälkipuoliskon vietin kriisinhallintapalveluksessa Bosnia-Hertzegovinassa EU:n operaatioesikunnssa. Maavoimista muodostettiin kolmas itsenäinen puolustushaara 1.1.2008, jolloin myös Mikkeliin perustettiin Maavoimien esikunta. Jatkoin työtä puolustusvoimien erikoisjoukkojen kehittämisen parissa Maavoimien esikunnan erikoisjoukkosektorilla. Sektorimme vastuulle kuuluivat myös Rajavartiolaitoksen erikoisrajajääkäri- sekä tiedusteluyksiköiden materiaalinen kehittäminen. Tuo aika oli erityisen opettavaista hanketyöskentelystä mutta myös kokonaisvaltaisesta yhteistyöstä rajaveljien kanssa.
Mikkelistä sain siirron keväällä 2010 Itä-Suomen sotilasläänin esikuntaan Kouvolaan suunnittelukeskuksen päälliköksi ja pari vuotta myöhemmin 2012 Pohjois-Karjalan prikaatiin Karjalan jääkäripataljoonan viimeiseksi komentajaksi. Prikaatin lakkauttaminen oli silloin jo tiedossa, joten koulutustyön ohessa ajoimme toimintoja hallitusti alas. Kun pataljoonan koulutus käytännössä päättyi, niin sain kesällä 2013 siirron Yhdysvaltoihin yhteysupseeriksi Joint Staff esikuntaan parin vuoden ajaksi. Tämän pestin päätyttyä sain taas tehtävämääräyksen lähes pariksi vuodeksi Maavoimien esikuntaan operatiivisen suunnittelusektorin johtajaksi.
Se oli Krimin valtauksen jälkeistä murrosta kehiteltäessä maavoimien nopeata toimeenpanokykyä sekä vastetta.
Tosi työläs mutta opettavainen vaihe.
Komentajuus
Ehkä sain silloin hankittua jotain kannuksia kun minut määrättiin apulaiskomentajan tehtävään Kaartin jääkärirykmenttiin Santahaminaan ja everstiylennyskin varmistui.
Olen kiinnostunut kovasti luonnosta ja erityisesti linnuista johon Santahaminan meren läheisyys tarjosi vapaa-aikoina erinomaisen mahdollisuuden. Neljän Santahamina vuoden jälkeen on nyt takana reilu vuosi Panssariprikaatin komentajuutta. En ole aikaisemmin palvellut Panssariprikaatissa joten alku on mennyt opetellessa oppia ikä periaatteella. Hieno joukko, hyvä tekemisen meininki ja todella palkitsevaa. Tämä joukko-osasto on erityisesti raskaan kalustonsa, kunnossapito- ja käyttöhuoltonsa puolesta aivan oma maailmansa - valtava logistiikka.
Maavoimien everstinä olen saanut palvella neljässä erilaisessa joukko-osastossa: maakunnallinen jalkaväkijoukko, puolustusvoimien erikoisjoukot ja helikopteritoiminta, pääkaupunkiseudun puolustajat ja sitten Panssariprikaatin mekanisoidut joukot. Se on melkoinen kattaus maavoimallista tekemistä.”
Seppo Lyytikäinen
