Onttolan Rajakillan syysjotos 14-15.9.2013
Onttolan Rajakillalla on ollut tapana jotostella rajan maisemissa syksyin keväin, ja niin tänäkin syksynä jotoskausi avattiin jo syyskuun puolivälissä edelleen varsin kesäisissä olosuhteissa. Vain keltaiset lehdet ja syöpäläisten vähäinen määrä sekä pimenevä ilta viestittivät syyskuun puolivälin olevan kyseessä. Kiltamme on suuresta jäsenmäärästä huolimatta saanut jotostella varsin pienellä porukalla, joten tämänsyksyinen jotoskaan ei tuonut poikkeusta totuttuun. Sovimme kaikki viisi vaeltajaa tavaroinemme samaan autoon, joka kulljetti mukanaan paljon kokemusta kiltatoiminnasta, lasten kasvatuksesta ja rajan vartioinnista.
Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Hattuvaaran pohjois-puolella sijaitsevalle Rajakosken kämpälle.
Se pakollinen ryhmäkuva
Sää oli vielä kymmenen aikaan sumuinen viileän yön jälkeen. Ensimmäisen kerran joukko jakaantui kahteen partioon, joten rajaakin tuli tarkastettua tuplamäärä aikaisempiin jotoksiin verrattuna.
Kyöstin, Jorman ja Arin partio kuljetettiin Pyötikön kämpälle.
Vaellusasu"mannekiinit"
Matkalla meitä kunnioitti rinnallajuoksullaan metsän kuningas KARHU. Se hölkötteli automme vieressä parin sadan metrin verran. Muutamien metsästäjien lisäksi moikkailimme thaimaalaisille marjanpoimijoille rajavyöhykkeen reunassa.
Kolmen miehen partio aloitti 25 kilometrin matkan rajapolkua pitkin kohti pohjoista sivuutellen sellaisia järviä kuten Alinen Aittojärvi ja Ylinen Hietajärvi. 6 kilometrin jälkeen ruokailtiin Emäjorkan laavulla. Tämän kerran jotokselle haasteensa toivat runsaat vesistöt, joita joutui kiertelemään poluttomassa maastossa. Rajapartiot tarkkailevat kyseisiä aluieita yleensä veneestä käsin.
Raja-aukon "kävelykadulla"
Välillä sen sijaan sai kävellä viisi kilometriä viivasuoraan pitkospuita pitkin. Hyväkuntoisina partio saapui 5 tunnin taivalluksen jälkeen kämpälle.
Sepon ja Jukan partio käveli rajalla Rajakosken kämpän kohdalla.
End point Siikalammen kohdalla, jossa meidät yllätti hirvikärpästen hyökkäys
Kaikkialla vallitsi rauha ja hiljaisuus. Vajaa viisi tuntia ja 15 kilometriä rauhallista jotostelua kauniissa syyssäässä saivat partion tyytyväiseksi.
Matalajärven rajapaalun "vartiomies"
Ilta kului ruokailun saunomisen ja jutustelun merkeissä.
Makkaran paistossa saunan jälkeen
Rajakosken vanha kämppä
Jo yhdeksän aikaan käytiin levolle, joten aamupalaa nautittiin aamulla varhain. Siivoilujen jälkeen nokka kääntyi kohti Ilomantsia, jonka hiljainen pogosta tarkastettiin. Joensuussa autosta nousi tyytyväisiä matkalaisia. Jälleen kerran tunsi olevansa jotenkin etuoikeutettu, kun pääsi kokemaan tuon mystisen rajan hiljaisuuden.
Jukka Röppänen
